Koirat näkyviin pimeällä heijastavilla tuotteilla

Tummakarvaista koiraa voi olla erittäin vaikea havaita pimeässä. Huomioliivillä varustettu koira auttaa myös omistajaansa näkymään. Kuva: Liikenneturva/Kaisa Tanskanen

Koirien ulkoiluttajat varmistavat lemmikkinsä näkymisen pimeällä useammin kuin oman näkymisensä. Liikenneturvan kyselyyn vastanneiden havaintojen perusteella koiran ulkoiluttajista hieman yli puolet ja koirista lähes kaksi kolmesta on varustettu heijastimella, heijastavalla tuotteella tai led-valolla pimeän aikaan. Liikenneturva kannustaa turvaamaan lemmikin heijastavalla tuotteella ja led-valoin pimeällä, samoin kuin koiran ulkoiluttajankin. 

Heijastin sekä itselle että koiralle

Lähes jokainen Liikenneturvan kyselyyn vastannut piti koirien huomioliivejä ja valoja tärkeänä asiana. Kyselyyn vastanneet kertoivat, että omalla asuinalueella koirista lähes kaksi kolmasosaa on varustettu heijastavalla tuotteella mutta koiran ulkoiluttajista vain hieman yli puolet.

”Tummakarvaista koiraa voi olla erittäin vaikea havaita pimeässä. Omat lemmikit halutaan turvata ja siksi heijastavien tuotteiden käyttö kannattaa. Pimeästä erottuva koira auttaa myös omistajaansa näkymään, mutta kyllä ulkoiluttajankin kannattaa laittaa heijastin hihansuuhun ja takinliepeeseen roikkumaan”, valaisee Liikenneturvan suunnittelija Laura Loikkanen.

Heijastava tuote, led vai molemmat?

Valintaa tehdessä tulisi huomioida, että heijastavaa pintaa on mahdollisimman paljon ja että koira erottuu kaikista suunnista. Huomioliivi on usein turvallisin vaihtoehto. Jos talutushihnassa on heijastavaa materiaalia, auttaa se erityisesti pyöräilijöitä huomioimaan hihnan.

Kyselystä kävi ilmi, että yli kaksi kolmasosaa vastaajista kertoo säikähtäneensä joskus pimeässä yllättäen vastaan tulevia koiria.

”Jos kuljetaan valottomilla teillä, pantaan tai valjaisiin kiinnitettävä led-valo auttaa näkymään kauas pimeälläkin. Tuotevalikoima on todella iso ja valikoimasta voi valita sellaiset varusteet, jotka sopivat omalle koiralle parhaiten. Vilkkuvaa led-valoa en suosittele, vaan yhtenäinen valo on koirallekin mukavin vaihtoehto”, Liikenneturvan Laura Loikkanen kertaa.

Tuotteiden takaisinheijastavuus on tärkeä kriteeri valinnassa. Jalankulkijan heijastimille on olemassa tiukka standardi, mutta eläinten varusteille ei ole mitään laatuvaatimuksia. Laadukas, tarpeeksi heijastava materiaali riittävän suurena ja yhtenäisenä pintana tarkoittaa koirienkin tuotteissa yleensä hyvää takaisinheijastavuutta. Tuotteen laatu ja takaisinheijastavuus kannattaa itse varmistaa osoittamalla sitä taskulampulla noin 10 metrin päästä niin, että taskulamppu on silmän korkeudella.  Hyvä heijastava tuote palauttaa valon ja loistaa kirkkaasti lampun valossa.

*Liikenneturva selvitti suomalaisten kokemuksia ja mielipiteitä koiran kanssa kulkemisesta liikenteessä vuodenvaihteessa 2019-20. Verkkokyselyyn vastasi 1322 henkilöä. Vastaajista 96 prosentilla oli joko itsellä tai perheessä koira.

En jätä koiraa kuumaan autoon -tarrakampanja jatkuu jo kymmenettä kesää

Kesäsäällä autoilevat koiranomistajat saattavat joutua tilanteeseen, jossa koira pitäisi jättää autoon odottamaan vaikkapa kauppareissun ajaksi. Autossa odottava koira voi kuitenkin jo lyhyessä ajassa saada lämpöhalvauksen, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa koiran kuolemaan. On tärkeää huomata, että auton sisälämpötila voi nousta tukalan kuumaksi myös pilvisellä säällä. Koiran jättäminen kuumaan autoon voi täyttää eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit.

SEY Suomen eläinsuojelu jakaa jo kymmenennettä vuotta auton ikkunaan liimattavia tarroja, jotka muistuttavat, että koiraa ei saa jättää kuumaan autoon. Tänä kesänä jaettavat autotarrat ovat saaneet uuden ulkoasun juhlavuoden kunniaksi. Päivitetyn ulkoasun lisäksi tarran kääntöpuolelle on uudistuksen myötä lisätty ohjeet kuumassa autossa loukussa olevan koiran auttamiseksi. Tarroja voi noutaa ilmaiseksi kaikista Suomen Musti ja Mirri -myymälöistä. Tarrat ovat saatavilla myös useimmissa SEYn jäsenyhdistysten tapahtumissa.

Kuuma auto on koiran surmanloukku

Helteisellä säällä auton sisälämpötila voi nousta helposti jopa 80 asteeseen. Tukalan kuumaksi sisälämpötila voi muuttua myös pilvisellä säällä. Ikkunoiden raolleen jättäminen tai auton siirtäminen varjoon ei yleensä riitä pitämään autoa viileänä. Paras tapa välttää lämpöhalvaus on olla jättämättä koiraa autoon kesäsäällä.

– Auton sisälämpötila nousee vaarallisen korkeaksi nopeammin kuin moni tajuaa. Ehkä pahin harhaluulo on se, että ikkunan avaaminen viilentäisi auton sisäilmaa. Pahimmillaan ikkunan avaaminen saattaa päästää kuuman ulkoilman autoon ja pahentaa koiran oloa, sanoo SEYn toiminnanjohtaja (vs.) Maria Lindqvist.

Kuumaan autoon jätetyt koirat ovat työllistäneet myös SEY Suomen eläinsuojelua etenkin alkukesän helteiden aikaan.

– Ilmoituksia autoon jätetyistä koirista on tullut kuluvan kesän aikana jo kymmeniä. Ihmisten tietoisuus asiasta on kuitenkin selvästi lisääntynyt ja kuumaan autoon jätetyistä koirista myös ilmoitetaan aiempaa matalammalla kynnyksellä. Tämä kertoo positiivisesta muutoksesta, kertoo Lindqvist.

SEYn tämän vuotisten autotarrojen kääntöpuolelle on lisätty viranomaisten hyväksymät ohjeet kuumassa autossa loukussa olevien koirien auttamiseksi.

Lämpöhalvauksen saanut koira tarvitsee pikaista apua

Kuumassa autossa loukussa olevaa koira tai muu eläin tarvitsee pikaista apua. Ensisijaisen tärkeää on pyrkiä saamaan yhteys eläimen omistajaan. Esimerkiksi kaupassa tai ostoskeskuksessa voi henkilökuntaa pyytää kuuluttamaan auton omistajaa.

Tilanne on vakava, jos koira ei enää läähätä ja ole levoton, vaan makaa apaattisena paikallaan. Mikäli auton omistajaa ei onnistuta löytämään nopeasti, tulee auttajan olla yhteydessä hätäkeskukseen ja pyytää ohjeita koiran auttamiseksi.

Ensiapuna lämpöhalvauksen saanut koira siirretään varjoon ja kastellaan haalealla vedellä. Jos koira pystyy juomaan, annetaan sille viileää juomavettä. Lämpöhalvauksen saanut koira tulee viedä eläinlääkärille, vaikka se ensiaputoimien seurauksena virkoaisikin. Matkan ajaksi koira kääritään viileään ja märkään pyyhkeeseen.

Joissakin uusissa autoissa ilmastoinnin voi jättää päälle, vaikka auto ei ole käynnissä. Tällöin auton ikkunaan on hyvä kiinnittää lappu kertomaan asiasta ohikulkijoille.

SEY neuvoi kansalaisia eläinsuojeluongelmissa yli 30 000 kertaa vuonna 2019 – kissat työllistävät edelleen eniten eläinsuojelijoita

Kissat työllistivät SEYn toimijoita ylivoimaisesti eniten vuonna 2019.

SEY Suomen eläinsuojelun vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat ja jäsenyhdistykset auttavat hädässä olevia eläimiä kautta Suomen sekä antavat kansalaisille neuvoja eläinsuojeluongelmissa. Vuonna 2019 SEYn eläinsuojeluneuvojat tekivät yli 1 200 kansalaisten ilmoituksiin perustuvaa neuvontakäyntiä, joilla he kohtasivat ja auttoivat lähes 3 000 eläintä. SEYn jäsenyhdistykset puolestaan astuivat kuvaan, kun hädässä olevalle eläimelle tarvittiin pikaista hoitoa ja uusi koti. SEYn jäsenyhdistykset auttoivat viime vuonna yhteensä lähes 5 000 eläintä. Kansalaisille annettiin neuvoja eläinsuojeluongelmissa yhteensä yli 30 000 kertaa.

­– Kansalaisten yhteydenotot eläinsuojeluongelmissa ovat lisääntyneet viime vuosina. Se johtuu muun muassa siitä, että olemme pyrkineet helpottamaan yhteydenottoa eläinsuojeluongelmissa. SEYn tavoitteena on madaltaa kynnystä puuttua eläinsuojeluasioihin, ja siinä näytämme onnistuneen, sanoo SEYn toiminnanjohtaja (vs.) Maria Lindqvist.

SEY ohjaa noin kolmasosan yhteydenotoista eteenpäin eläinsuojeluviranomaisille. Monella paikkakunnalla viranomaisten, vapaaehtoisten eläinsuojeluneuvojien ja jäsenyhdistysten yhteistyö muodostaa verkoston, jonka avulla eläinsuojelutapauksiin voidaan puuttua tehokkaasti.

Eläinten hyvinvointi kiinnostaa suomalaisia

– Eläinten hyvinvointi on suomalaisille tärkeää, ja se näkyy meille tulevissa yhteydenotoissa. Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat eurooppalaisellakin mittapuulla erityisen kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista, sanoo Lindqvist.

Lindqvist muistuttaa, että käynnissä olevan koronakriisin aikana ei pidä epäröidä eläinsuojelutapausten ilmoittamista eläinsuojeluneuvojalle tai eläinsuojeluviranomaiselle. Helppo tapa kysyä neuvoa eläinsuojeluasioissa on esimerkiksi SEYn Eläinsuojelu-chat.

– Neuvonta on ennaltaehkäisevää eläinsuojelutyötä parhaimmillaan. On tärkeää, että ihmiset ovat aktiivisia eläinsuojeluasioissa ja kysyvät neuvoa, sillä eläinten hyvinvointi on ihmisten käsissä, kertoo Lindqvist.

SEY jakaa eläintietoa ja tarjoaa neuvoa erilaisissa kansalaisia askarruttavissa eläinten hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Useimmissa tapauksissa neuvonta riittää ratkaisemaan tilanteen, eikä jatkotoimenpiteitä tarvita, vaan tietoa lisäämällä autetaan lemmikin omistajia ymmärtämään eläimen tarpeet ja järjestämään eläimelle asianmukainen hoito.

Kissakriisi työllistää eniten

Kissat työllistivät SEYn toimijoita ylivoimaisesti eniten vuonna 2019. Tämä näkyy erityisesti SEYn yhdistystoiminnassa, mutta kissat työllistävät säännöllisesti myös eläinsuojeluneuvojia. SEYn jäsenyhdistykset sijoittivat uusiin koteihin viime vuonna lähes 3 000 kissaa, mikä on Lindqvistin mukaan kuitenkin vain pieni osa Suomessa apua tarvitsevista kissoista.

– SEYn jäsenyhdistykset ja eläinsuojeluneuvojat tekevät valtavasti työtä kissojen auttamiseksi, mutta edelleen moni kissa jää ilman apua. Suomessa hylätään yli 20 000 kissaa joka vuosi. Meillä on Suomessa kissakriisi, josta riittävän moni ei ole vieläkään tietoinen, Lindqvist sanoo.

Kissakriisin taustalla ovat hylätyt kissat, jotka villiintyvät ja alkavat lisääntyä synnyttäen monikymmenpäisiä kissapopulaatioita, joista kukaan ei pidä huolta. Suuri määrä populaatiokissoja kuolee joka vuosi kylmään, nälkään ja erilaisiin sairauksiin. SEY tulee kampanjoimaan lähiaikoina erityisesti populaatiokissojen auttamisen puolesta.

SEYllä on noin 70 vapaaehtoista eläinsuojeluneuvojaa ja 39 jäsenyhdistystä. SEYn eläinsuojeluneuvojat löytyvät osoitteesta sey.fi/elainsuojeluneuvojat/ ja jäsenyhdistykset osoitteesta https://sey.fi/jasenyhdistykset/.

SEYn eläinsuojeluneuvojiin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä, kun epäilee eläimen olevan avun tarpeessa. Eläinsuojeluneuvojat antavat neuvoja puhelimitse, sähköpostitse tai Eläinsuojelu-chatissa, ja suurin osa myös tekee saamiensa ilmoitusten perusteella eläinsuojeluneuvontakäyntejä eläinten pitopaikkoihin.

Muun muassa Eurobarometritutkimus Special Eurobarometer 442 osoittaa, että suomalaiset ovat erityisen kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista.

Suklaa, narsissit ja tulppaanit ovat lemmikeille myrkyllisiä

Suvi Salminen, Evidensia Eläinlääkäripalvelut

Pääsiäisenä etenkin suklaat on syytä pitää eläinystävän ulottumattomissa. Jos huomaa esimerkiksi koiran syöneen suklaata, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Evidensia Eläinlääkäripalveluiden sivuilta löytyy suklaamyrkytystä koskevan tiedon lisäksi nyt myös laskuri, jolla voi arvioida koiran myrkytystä ja suklaan myrkyllisyysrajoja. Myös monet kevään kukista ovat syötyinä lemmikeille vaarallisia.

Suklaan makea ja rasvainen maku, tuoksu ja koostumus ovat monelle koiralle mieluisia. Tilaisuuden tullen koirat saattavat ahmaista suklaata suuriakin määriä. Herkullisesta mausta huolimatta suklaan sisältämä teobromiini on myrkyllistä koirille.

Suklaamyrkytyksen oireita ovat muun muassa oksentelu, vatsakivut, ripuli, levottomuus, sydämen rytmihäiriöt, kouristukset sekä lisääntynyt juominen.

Jos epäilee koirallaan suklaamyrkytystä, tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Mitä paremmin tietää syödyn suklaan määrän, kaakaopitoisuuden ja syöntiajankohdan, sitä helpompi eläinlääkärin on arvioida, minkälaista ensiapua koira tarvitsee.

Evidensia Eläinlääkäripalveluiden sivuilla on nyt julkaistu suklaalaskuri, jonka avulla voi arvioida koiran suklaamyrkytystä ja suklaan myrkyllisyysrajoja. Laskuri perustuu brittiläisen Vets Now -eläinlääkäriaseman laskuriin. Evidensia ja Vets Now ovat osa 11 Euroopan maata kattavaa IVC Evidensia -konsernia.

Suklaan sisältämän teobromiinin sietokyky on yksilöllistä. Jos on mahdollista, että useampi koira on voinut syödä suklaata, on hyvä ottaa ne kaikki mukaan eläinlääkäriin.

Myrkytysoireita aiheuttava annos teobromiinia on yleensä noin 20 mg kiloa kohti. Tämä vastaa noin 10–15 g/kg maitosuklaata tai noin 4 g/kg tummaa suklaata, mutta määrä voi olla pienempikin, riippuen suklaan kaakaopitoisuudesta.

Yhden suklaapalan paino on noin 6 g. Mitä tummempaa suklaa on, sen vaarallisempaa se on koiralle. Teobromiinia löytyy myös kaakaopavuista, teestä ja kolajuomista, mutta todennäköisin myrkytyksen aiheuttaja koiralle on suklaa makeisissa tai leivonnaisissa.

On myös hyvä huomata, että vaikka valkoisessa suklaassa ei juurikaan ole kaakaota, se voi sisältää mm. kaakaorasvaa, sokeria ja maitotuotteita, jotka kaikki ovat koiralle haitallisia ja voivat aiheuttaa vatsaoireita.

Suklaan lisäksi monet kevään sipuli- ja leikkokukat ovat lemmikeille myrkyllisiä.

Esimerkiksi tulppaani aiheuttaa kissalle oireina oksentamista, ripulia, kuolaamista ja apaattisuutta. Kukkasipuli on myrkyllisin osa eli varsinkin asetelmat, joissa kukkasipulit ovat näkyvissä, tulee pitää täysin erossa lemmikeistä. Epäillyissä myrkytystapauksissa on otettava välittömästi yhteys eläinlääkäriin.

Narsissi on koiralle myrkyllinen, ja sen syöminen on vaaraksi myös kissoille.

Eniten myrkyllisiä ainesosia on sipulissa, mutta myös kukkien ja lehtien syöminen voi aiheuttaa oireita. Narsissin syöminen voi aiheuttaa rajujakin oireita, kuten oksentelua, ripulia ja sydämen rytmihäiriöitä.

Paras tapa huolehtia turvallisesta pääsiäisestä lemmikin kanssa onkin pitää sekä pääsiäisen herkut että silmänilot poissa eläinten ulottuvilta.

Lemmikinomistaja, näin varaudut kyykäärmeiden ja punkkien heräilyyn

Lämpimän talven vuoksi kyyt ovat olleet liikkeellä varhain, ja ensimmäisiä kyyn puremia lemmikkejä hoidettiin Evidensian eläinlääkäriasemilla jo maaliskuun lopussa. Pian on aika varautua myös punkkikauden alkuun.

Kyyn myrkky vaikuttaa verenkiertoelimistöön ja hyytymisjärjestelmään. Pahimmillaan purema voi olla kohtalokas. Siksi pureman saanut lemmikki on aina toimitettava ripeästi eläinlääkärin hoitoon.

– Tavallisimmin kyynpureman saanut potilas on maastossa tai pihalla vapaana ulkoillut koira, joka on tutkiskellut kyyn piilopaikkoja turhan uteliaasti. Siksi purema on usein pään alueella tai eturaajoissa. Kissat onnistuvat useimmiten väistämään käärmeitä, mutta kyyn puremia kissapotilaitakin tavataan myös jonkin verran, sanoo päivystävä eläinlääkäri Ida-Maria Kouvo Evidensian verkostoon kuuluvasta Espoon Eläinsairaalasta.

Oireiden voimakkuuteen vaikuttavat monet seikat, kuten esimerkiksi lemmikin ikä ja koko, pureman sijainti sekä myrkyn määrä.

– Kyynpureman tavallisin oire on voimakas turvotus, mustelma ja kipu purema-alueella. Oireet voivat ilmetä pureman jälkeen muutamissa minuuteissa tai vasta parissa tunnissa. Kyynpureman saanut lemmikki muuttuu usein vaisuksi ja voimattomaksi. Se saattaa myös esimerkiksi oksentaa, ripuloida, läähättää voimakkaasti ja kuolata. Puremakohdassa voi olla nähtävissä kaksi pientä pistohaavaa noin 4 mm:n etäisyydellä toisistaan, mutta aina puremajälkiä ei paikallisteta, Kouvo kuvaa

Kyytablettia ei suositella ensiavuksi

Jos kyy puree lemmikkiä, eläin tulee pitää mahdollisimman liikkumattomana. Myös puremakohdan käsittelyä ja liikuttelua on vältettävä, jotta myrkky ei leviä elimistöön. Nimestään huolimatta kyytablettia ei lähtökohtaisesti tule antaa lemmikille.

– Hydrokortisonin tehoa kyynpureman hoidossa ei ole pystytty todistamaan, minkä vuoksi kyytablettia ei suositella lemmikille kyynpureman ensiavuksi. Kyytabletti voidaan kuitenkin antaa oireiden lievittämiseksi riskiarvion jälkeen, jos oireet ovat henkeä uhkaavia ja matka eläinlääkäriin on pitkä. Tässä tapauksessa on kuitenkin konsultoitava eläinlääkäriä ennen lääkkeen antamista, Kouvo painottaa.

Kyynpureman jälkeen lemmikki on syytä kantaa autoon ja viedä viivytyksettä eläinlääkäriin. Kouvon mukaan kyynpuremat ovat kesällä hyvin tavallinen syy hakeutua eläinlääkäripäivystykseen.

– Kyynpuremaa hoidetaan klinikalla suonensisäisellä nestehoidolla ja kivunlievityksellä. Vakavimmissa tapauksissa potilaalle voidaan antaa kyyn myrkyn vasta-ainetta, jota on saatavilla useimmilta Evidensian eläinlääkäriasemilta. Vasta-aine tulisi antaa viimeistään 24 tunnin kuluessa kyynpuremasta. Tulehduskipulääkkeitä ei saa antaa kyyn puremalle potilaalle missään vaiheessa. Joskus potilas saattaa tarvita suonensisäistä nestehoitoa eläinsairaalassa usean vuorokauden ajan, Kouvo kertoo.

Punkin aiheuttamia oireita voi olla vaikea tunnistaa

Punkit eli puutiaiset lähtevät liikkeelle maan lämpötilan ollessa noin +4 astetta. Usein punkin huomaa vasta, kun se on kasvanut noin herneen kokoiseksi imemästään verestä. Lemmikkien merkittävimmät puutiaisvälitteiset tartuntataudit ovat borrelioosi ja anaplasmoosi. Kouvon mukaan vasta-ainetutkimusten perusteella on todettu, että myös puutiaisaivokuume tarttuu herkästi koiriin, mutta vain pieni osa sairastuu kliinisesti.

– Punkkivälitteisten sairauksien oireita lemmikeillä ovat esimerkiksi kuume, ontuminen, huonontunut yleiskunto ja vatsavaivat. Oireet voivat ilmetä vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua tartunnasta, minkä takia yhteyttä punkin puremaan voi joskus olla vaikea löytää. Mitä kauemmin punkki on kiinnittyneenä lemmikkiin, sitä suuremmaksi tartunnan riski kasvaa, Kouvo valaisee.

Punkkiaikana säännöllinen punkkitarkastus ja jo kiinnittyneiden punkkien irrottaminen onkin tärkeä osa punkkien levittämiltä taudeilta suojautumista. Punkki poistetaan lemmikin iholta tarttumalla siihen mahdollisimman läheltä ihoa ja pyörittelemällä punkki irti. Punkkipihdit tai punkkilasso ovat hyviä työkaluja tähän. Ihoon voi jäädä pieni kohouma, joka häviää ajan kuluessa.

–Punkin puremaa voi puhdistaa kirvelemättömällä paikallisantiseptilla ja tarvittaessa lemmikkiä tulee estää nuolemasta aluetta tulehdusten välttämiseksi. Jos puremakohta tulehtuu, ole yhteydessä eläinlääkäriin. Suurin osa punkinpuremista voidaan hoitaa kotona, mutta tarvittaessa punkin irrotus ja tulehtuneen puremakohdan jälkihoito voidaan tehdä myös klinikalla, Kouvo neuvoo.

Sama punkkilääke ei sovi koiralle ja kissalle

Punkkien karkottamiseen on kehitetty erilaisia lääkevalmisteita.

– Lemmikki kannattaa suojata puutiaisilta heti kun lämpötila ulkona alkaa keväällä nousta, jotta suoja on mahdollisimman tehokas, Kouvo korostaa.

Sama punkkilääke ei aina sovi sekä kissalle että koiralle, ja osa koirille tarkoitetuista valmisteista voi olla kissoille jopa hengenvaarallisia.

– Tilanne voi olla vakava, jos kissa pääsee esimerkiksi nuolemaan koiran turkille valeltua liuosta. Esimerkiksi permetriiniä sisältävät puutiaishäädöt ovat kissoille hyvin vaarallisia. Mikäli samassa kodissa asuu sekä kissoja että koiria, on erityisen tärkeää keskustella sopivimman punkkihäädön valinnasta eläinlääkärin kanssa, Koivo kertoo.

Koiralle suun kautta annettava tabletti tappaa kerta-annoksena punkkeja joko kuukauden tai kolmen kuukauden ajan riippuen lääkkeestä. Paikallisvaleluliuokset vaikuttavat noin neljän viikon ajan ja ne levitetään koiran tai kissan iholle. Lääkkeelliset punkkipannat vaikuttavat 6–8 kuukautta ja niitä pidetään koiran tai kissan kaulassa koko ajan. Osa pannoista sisältää ympäristölle vahingollisia aineita. Tällaiset pannat tulee poistaa, jos lemmikki menee uimaan.

Punkkilääkkeet – kuten muutkin lääkkeet – voivat harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa lemmikille myös haittavaikutuksia.

– Tällaisia voivat olla esimerkiksi paikalliset iho-oireet tai yleisoireet, kuten pahoinvointi. Sama lääkevalmiste ei välttämättä sovi kaikille saman perheen lemmikeille. Mahdollisista lääkeaineallergioista ja muista yliherkkyyksistä kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa, jotta jokaiselle lemmikille saadaan valittua sopivin vaihtoehto, Kouvo sanoo.

Lemmikit ja korona – pitääkö lemmikinomistajan huolestua?

Kissojen tai koirien ei tiedetä sairastuneen, välittäneen tai tartuttaneen koronavirus COVID-19:a ihmisiin tai toisiin eläimiin. LähiTapiolan LemmikkiHelppi-etäeläinlääkäripalvelun eläinlääkärin Eva Kaistin mukaan tätä ei kuitenkaan voida täysin poissulkea tämänhetkisen tiedon pohjalta, mutta tavallisella maalaisjärjellä pärjää pitkälle myös tässä tilanteessa.

-Tämänhetkisen tiedon valossa lemmikkieläinten suhteen ei ole tarvetta tehdä erityisiä suojatoimenpiteitä. Mihin tahansa infektiotautiin sairastuneen on kuitenkin hyvä välttää eläinten tarpeetonta käsittelyä ja pestä kädet huolellisesti esimerkiksi ennen lemmikkien ruokien käsittelyä, Kaisti kertoo.

Varaudu erityisesti kroonisesti sairaan lemmikin kanssa

Koronaviruksen aikana lemmikinomistajan kannattaa varautua vaikeuksiin käydä eläinlääkärissä. Esimerkiksi oma sairastuminen ja siitä aiheutuva karanteeni estäisivät eläinlääkärissä käynnin.

Mikäli oma lemmikki on kroonisesti sairas, on eläimen lääkevarastot ja reseptitilanne hyvä käydä läpi. Eva Kaistin mukaan muutaman kuukauden lääketarpeet on hyvä olla varastossa ja reseptit voimassa kesään 2020 saakka. Tarvittavaa kontrollikäyntiä on hyvä tiedustella lemmikin aiemmin fyysisesti tutkineelta ja hoitaneelta eläinlääkäriltä. Kriisin pahentuessa eläinklinikoilla saatetaan joutua perumaan ei-kiireellisiä toimenpiteitä ja priorisoimaan akuutteja potilastapauksia.

Jos lemmikkisi tarvitsee esimerkiksi epilepsialääkitystä, on lääkityksen tasot hyvä määrittää nyt ja tarvittaessa rukata lääkitystä. Jos käytössä on munuaisten takia verenpainelääkitys, on verenpaine ja munuaisarvot hyvä kontrolloida. Jos lemmikillä on sydänlääkitys, tulee sydän vähintäänkin kuunnella, ellei myös tutkia ultraäänellä, jos viime ultrasta on kulunut kauan aikaa. Säännöllistä kipulääkitystä vaativan lemmikin kivun tila on hyvä tarkistaa yleistutkimuksella ja tarvittaessa määrittää lisälääkityksen tarve, Kaisti kertoo.

Lemmikinomistajien on hyvä varata lemmikille kohtuullisesti ruokaa kotiin. Myös koronaviruksen aikaan lemmikin tulisi päästä ulkoilemaan normaalisti. Tarvittaessa omalle lemmikille voi yrittää pyytää ulkoiluttajaa omasta lähipiiristä tai naapureista.

Myös lenkkipolulla on hyvä pitää suositeltu kahden metrin etäisyys toisiin ihmisiin, kun koirat haistelevat toisiaan. Koirien keskinäistä lajinomaista kanssakäymistä ei ole tarpeen rajoittaa.

Kysy apua etäeläinlääkäriltä tai klinikalta puhelimitse ennen klinikalle lähtemistä

Etäeläinlääkärit voivat LemmikkiHelpissä ja muissa etäpalveluissa hoitaa jopa noin 70 prosenttia potilaista vapaakaupan tuotteilla ja reseptivapailla itsehoitotuotteilla. Reseptilääkkeitä ei tällä hetkellä voi määrätä lääkelain mukaan etänä. Etäeläinlääkärit voivat silti hoitaa suuren osan akuuttitapauksista ja antaa ohjeita kroonisesti sairaiden lemmikkien omistajille.

– Apua kannattaa ehdottomasti kysyä etäeläinlääkäriltä ennen ruuhkaiselle klinikalle suuntaamista, jos kyseessä ei ole suora reseptin uusimispyyntö. Nyt koronaviruksen aikaan ei kuitenkaan kannata mennä klinikalle suoraan, vaan soita aina etukäteen, Kaisti muistuttaa.

Mitä jos lemmikin omistaja on sairastunut koronavirukseen?

Mikäli lemmikin omistaja on sairastunut koronavirukseen, on fyysistä kontaktia hyvä välttää myös lemmikkien kanssa. Kädet tulee pestä ennen ja jälkeen lemmikin käsittelyn. Koronavirukseen sairastuneena tai muuten flunssaisena ei tässä tilanteessa tule lähteä klinikalle.

-On tärkeää ilmoittaa eläinlääkäriasemalla etukäteen lemmikin oireista ja kertoa myös oma tilanne. Eläinlääkäriaseman tulee tehdä suojatoimia, jos vastaanotolle tuotava eläin on ollut kontaktissa koronavirukseen sairastuneen ihmisen kanssa, ohjeistaa Kaisti.

Kaikki eläinklinikat noudattavat tällä hetkellä Ruokaviraston ja THL:n ohjeistuksia. On toivottavaa, että klinikalle tulee lemmikkieläimen mukana vain yksi saattaja. Klinikalle ei saa tuoda eläintä, jos omistajalla on minkäänlaisia flunssan oireita tai jos on ollut kontaktissa henkilöön, joka on sairastunut koronavirukseen,tai jos tuoja on palannut ulkomailta 14 vuorokauden sisällä.Vastaanotoilla tulee rajoittaa ihmiskontakteja ja omaa vuoroa on mahdollisuuksien mukaan hyvä odottaa ulkona, tai ainakin pitää 1-2 metrin etäisyys muihin ihmisiin.

Lemmikkivakuutusasiakas – näin kysyt neuvoa LemmikkiHelppistä:

  1. Lataa LemmikkiHelppi puhelimeesi sovelluskaupasta
  2. Tunnistaudu pankkitunnuksillasi vakuutustietojen hakemiseksi
  3. Täytä lemmikkisi tiedot
  4. Ota yhteys chatissa etäeläinlääkäriin tassupainikkeesta
  5. Eläinlääkäri selvittää lemmikkisi terveydentilanteen ja ohjaa tarvittaessa klinikalle. Saat hoito-ohjeet sähköpostiisi ja korvausasian vireille automaattisesti

Kissoilla on tavattu epämääräisiä oireita Itä-Savon alueella ja muualla Suomessa

Kuvan kotikissa on terve, mutta asento on vastaava, jollaisessa kipeät kissat yleensä ovat. Kuva Tinja Toikka.

Viime viikkoina eri puolilla Suomea ja myös Itä-Savon alueella on hoidettu useita kissoja epämääräisten oireiden vuoksi. Kissoilla on ollut huonoa ruokahalua ja apaattisuutta ja osalla myös oksentelua ja kuumetta.

Ei ole tiedossa, onko useiden kissojen samanaikaisen oireilun taustalla yhteinen aiheuttaja. Sosterin eläinlääkärit suosittelevat huolehtimaan kissojen rokotuksista sekä pitämään kissat mahdollisuuksien mukaan sisällä.

– Sisäkissoillekin on suositeltavaa antaa ainakin rokotukset kissaruttoa ja kissaflunssaa vastaan, eli niin sanottu kolmoisrokote, koska virukset voivat kantautua sisälle vaatteiden tai jalkineiden mukana, Sosterin eläinlääkäri Tinja Toikka sanoo.

Rokote annetaan ensin kaksi kertaa kuukauden välein, sitten vuoden kuluttua ja sen jälkeen kolmen vuoden välein.

Kissa kestää huonosti paastoamista

Eläinlääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä, jos kissa on yli vuorokauden syömättä.

– Jo kolmen päivän syömättömyys voi vaurioittaa kissan sisäelimiä. Kissat ovat luonnossa tottuneet saamaan merkittävän osan tarvitsemastaan nesteestä ravinnosta, joten syömätön kissa myös kuivuu helposti, Toikka muistuttaa.

Kun hoito aloitetaan ajoissa, kissa myös toipuu yleensä nopeammin.

:VÄITÖS: Koirien lonkkaniveldysplasiaan ja nivelrikkoon liittyviä geenejä löytyi lisää – mallina saksanpaimenkoira

Yli 700 saksanpaimenkoiraa käsittävä tutkimus viittaa siihen, että lonkkaniveldysplasiaan liittyvän nivelrikon kehitys ei johdu pelkästään nivelpintojen lisääntyneestä kulumisesta.

Koirilla ja ihmisillä yleisesti esiintyvä lonkkaniveldysplasia ja siihen liittyvä nivelrikko ovat monitekijäisiä sairauksia, joihin vaikuttavat useat eri geenit. Lonkkaniveldysplasia aiheuttaa muutoksia nivelen rakenteessa ja toiminnassa. Tästä seuraa kivulias ja etenevä nivelrikko, joka johtaa lonkkanivelen nivelpintojen kulumaan. Myös tulehdukselliset tekijät vaikuttavat nivelrikon kehitykseen.

Helsingin yliopistossa tehty koiratutkimus paljasti uusia ja tutkimusryhmän jo aiemmin tunnistamia lonkkaniveldysplasiaan ja nivelrikkoon liittyviä perimän alueita kromosomeista 1, 9 ja 28. Geenikartoituksia varten kerättiin verinäytteitä yli 700 saksanpaimenkoirasta, joista oli Kennelliiton tietokannoissa käytettävissä röntgenkuviin perustuva lonkkaluokitus A:sta E:hen.

– Tunnistamillamme perimän alueilla olevat ehdokasgeenit ovat kovin kiinnostavia lonkkaniveldysplasian ja nivelrikon sairausmekanismien kannalta. Tarvitsemme kuitenkin jatkotutkimuksia, jotta geenien tarkempi syy-yhteys pystytään määrittämään, toteaa Lea Mikkola, joka piakkoin väittelee aiheesta Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.

Koiranomistajista suuri apu

Tutkimus korostaa lonkkaniveldysplasian periytyvyyttä ja monigeenistä taustaa. Monitekijäisyydestä johtuen sairaudesta ei voida kehittää geenitestejä samaan tapaan kuin yhdestä geenistä johtuvien sairauksien kohdalla.

– Monitekijäisten sairauksien perinnöllisten tekijöiden ja niiden biologisten roolien ymmärtäminen on silti tärkeää kokonaisuuden kannalta. Pystymme mahdollisesti tulevaisuudessa kehittämään parempia hoitomuotoja, kun ymmärrämme, mitkä ja miten perimän tekijät ja niiden verkostot ovat mukana sairauden kehittymisessä, Lea Mikkola toteaa.

Monitekijäisten sairauksien tutkiminen vaatii laajoja ja laadukkaita aineistoja. Tutkijat kiittävätkin kaikkia yhteistyökumppaneitaan sekä erityisesti tutkimukseen osallistuneiden koirien omistajia tutkimuksen edesauttamisesta.

– Tutkimusmateriaalin kerääminen ja luokittelu geenianalyysejä varten oli mittava urakka ja vaati monipuolista yhteistyötä tutkijoiden ja koiraharrastajien välillä. Erityisen merkityksellistä oli lonkkaniveldysplasiaa ja nivelrikkoa tarkemmin kuvaavien ilmiasujen laadukas määrittäminen. Olemme lisäksi hyötyneet suuresti Professori Lohen rakentamasta koirien biopankista. Olemme tallentaneet biopankkiin myös kaikki tässä projektissa kerätyt näytteet, kertoo tutkimuksen johtaja, professori Antti Iivanainen.

Tutkimusta rahoittivat mm. Suomen Akatemia, Canine Health Foundation (American Kennel Club), Jane ja Aatos Erkon säätiö ja Biocentrum Helsinki.

Artikkeli:

Mikkola L, Holopainen S, Pessa-Morikawa T, Lappalainen AK, Hytönen MK, Lohi H, Iivanainen A. Genetic dissection of canine hip dysplasia phenotypes and osteoarthritis reveals three novel loci. BMC Genomics [Internet]. 2019 Dec 27;20(1):1027.  doi: 10.1186/s12864-019-6422-6.

Kaupunkikoirat pelokkaampia kuin maalaisserkkunsa, rotujen välillä suuria eroja

Koiran heikko sosiaalistaminen, passiivinen elämäntyyli ja kaupunkimainen elinympäristö ovat Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan yhteydessä sosiaaliseen pelokkuuteen. Shetlanninlammaskoira ja espanjanvesikoira sijoittuivat pelokkaimpien rotujen joukkoon, kun taas esimerkiksi vehnäterrieri kuului pelottomimpiin.

Pelokkuus on yleisimpiä koirilla esiintyviä käytöshäiriöitä. Tunteena pelko on normaali ja elintärkeä reaktio, joka auttaa yksilöä selviämään uhkaavista tilanteista. Pelokkuudesta puhutaan käytöshäiriönä silloin, kun pelko on liiallista ja häiritsee koiran elämää. Liiallinen pelko voi haitata merkittävästi koiran hyvinvointia, ja sen tiedetään myös heikentävän koiran ja omistajan välistä suhdetta.

Koirien sosiaalinen pelko liittyy erityisesti vieraiden ihmisten ja koirien pelkoon. Helsingin yliopistossa kartoitettiin sosiaaliselle pelolle altistavia riskitekijöitä lähes 6 000 koiraa koskevien tietojen avulla. Aineisto oli poimittu suuremmasta, lähes 14 000 koiraa koskevasta käyttäytymiskyselystä.

Kyselytutkimuksen perusteella pennun puutteellinen totuttaminen erilaisiin tilanteisiin ja ärsykkeisiin oli voimakkaimmin yhteydessä sosiaaliseen pelokkuuteen. Myös elinympäristö näyttäisi vaikuttavan, sillä kaupungeissa asuvat koirat osoittautuivat pelokkaammiksi kuin maaseudun koirat.

– Tätä ei olekaan aiemmin tutkittu koirilla. Sen sijaan tiedetään, että ihmisten mielenterveyden ongelmat ovat yleisempiä kaupungissa kuin maaseudulla. Jatkoselvityksiä tarvitaan kuitenkin lisää, ennen kuin elinympäristöön liittyvistä syy-seuraussuhteista voidaan sanoa enempää, kertoo tutkijatohtori Jenni Puurunen Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Jo aiempia tutkimuksia tukien sosiaalinen pelokkuus osoittautui olevan muita yleisempää steriloiduilla nartuilla ja pienikokoisilla koirilla.

Koon ja sukupuolen lisäksi myös liikunta liittyy pelokkuuteen. Pelokkaat koirat liikkuivat rohkeita vähemmän, ja niiden kanssa harrastettiin merkittävästi harvemmin. Professori Hannes Lohi Helsingin yliopistosta pohtii, onko kyseessä syy vai seuraus.

– Liikunnalla ja virikkeillä on aiemminkin havaittu myönteinen vaikutus käyttäytymiseen – sekä koirilla että ihmisillä. Pelokkaiden koirien vähäisempi aktiivisuus voi tietysti johtua myös siitä, että koiran stressaantuminen tietyistä tilanteista voi vähentää omistajan halukkuutta altistaa koiraansa niille. Pelokkaiden koirien kanssa ei ehkä yksinkertaisesti vain liikuta ja harrasteta niin paljon, Hannes Lohi sanoo.

Espanjanvesikoira ja sheltti arimmat, vehnäterrieri rohkeimpien joukossa

Tutkimuksessa havaittiin myös merkittäviä eroja koirarotujen välillä. Espanjanvesikoira ja shetlanninlammaskoira osoittivat eniten sosiaalista pelkoa, kun taas vehnäterrieri oli yksi rohkeimmista roduista. Myös cairnterrieri ja welsh corgi pembroke osoittivat vain vähän pelkoa toisia koiria kohtaan.

– Erot eri rotujen välillä vahvistavat näkemystä siitä, että geenit vaikuttavat osaltaan pelokkuuteen samoin kuin moniin muihin mielenterveysongelmiin. Tämä kannustaa meitä jatkotutkimuksiin etenkin perinnöllisyyden osalta. Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus antaa meille työkaluja parhaan ystävämme hyvinvoinnin parantamiseksi: monipuolinen pentuajan sosiaalistaminen, aktiivinen elämä ja huolella tehdyt jalostusvalinnat voivat vähentää sosiaalista pelokkuutta merkittävästi, Hannes Lohi summaa.

_________________

Tutkimus on osa laajempaa akatemiahanketta. Professori Lohen ryhmässä selvitetään koirien käyttäytymisen epidemiologiaa, ympäristö- ja perintötekijöitä sekä aineenvaihdunnallisia muutoksia.

Professori Hannes Lohen tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä ja lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Tätä tutkimusta ovat tukeneet mm. Suomen Akatemia (308887), ERCStG, ERA-NET NEURON ja Jane ja Aatos Erkon Säätiö.

Artikkeli:

Puurunen J., Hakanen E., Salonen M.K., Mikkola S., Sulkama S., Araujo C., Lohi H. (2020) Inadequate socialisation, inactivity, and urban living environment are associated with social fearfulness in pet dog. Scientific Reports, DOI: 10.1038/s41598-020-60546-w

Euroopan parlamentti vaatii kissojen ja koirien laittoman kaupan lopettamista

Eläinten hyvinvoinnin, lemmikkien omistajien ja kansanterveyden suojelemiseksi mepit vaativat EU:n toimintasuunnitelmaa laitonta lemmikkien kauppaa vastaan.

Mepit vaativat toimia lemmikkien laittoman kaupan lopettamiseksi päätöslauselmassa, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi keskiviikkona äänin 607 puolesta, 3 vastaan ja 19 tyhjää. Laiton lemmikkien kauppa on uhka kansanterveydelle, eläinten hyvinvoinnille ja kuluttajansuojalle. Tämän lisäksi laittomasta kaupasta on tullut järjestäytyneen kansainvälisen rikollisuuden tärkeä tulonlähde.

Päätöslauselmassaan parlamentti vaatii:

  • EU:n laajuista järjestelmää lemmikkien rekisteröimiseksi,
  • EU-tason määritelmää pentutehtaiksi kutsutuille, laajamittaiseen kaupalliseen eläinjalostukseen käytettäville tiloille, ja
  • Parempaa lainvalvontaa ja tiukempia rangaistuksia.

Lisäksi parlamentti kannustaa ihmisiä adoptoimaan lemmikkejä niiden ostamisen sijaan.

Taustatietoa

Arvioiden mukaan EU-maiden välillä käydään joka kuukausi kauppaa 46 000 koirasta, joista suurinta osaa ei ole rekisteröity. Kaupalliset kasvattajat käyttävät usein väärin lemmikkieläinten liikkuvuutta koskevaa EU-lainsäädäntöä siten, että eläimiä siirretään kaupallisessa tarkoituksessa rajojen yli myytäväksi.

1 2 3 4